Pelkää
kun varjo tuijottaa takaisin metsän seinästä
esittää liikkumattomana kysymyksiä
joita hädin tuskin uskaltaa kuulla.
Siellä missä on muita
ei ole enempää ääniä
mutta ne ovat pakotettuja, kovia.
Kuusien keskellä kuulee kaiken
kuinka hiljaiset sakset leikkaavat jäätyneitä kaisloja
yö rasahtelee
lumihiutale kerrallaan alas
hulluuden rajamaille asti
jossa pelkuri tuijottaa varjoaan
lukossa kuin ovi
jonka takana kutsumaton vieras odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti