Hae tästä blogista

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Joka oli hetken olemassa


Kaikkia aikoja on vaikea toistaa
tehdä uudestaan sellaista joka oli hetken olemassa
kuin alakuloinen heijastus
tai nukkuen lentävä pääsky
punamultamökin ikkunasta pöllähtää kajastus
jonka valossa isän kädet ovat aaltopahvia
katse lämmintä multaa.

Lapsuuden lehtisalaatti katoaa yökasteessa
katkeaa kuin ruostuneet koukut pakista
setä veistää vaappua kuistilla
seuraavana päivänä sitä saa ihastella 
kun maalit vielä kuivuvat
kyytä lyödään jo vesurilla
polulla männyn juuret kiemurtelevat
niihin voi lyödä jalkansa jos ei osaa varoa
muttei silti saisi kirota
pellavapään uni voi katketa
annetaan sen nyt kerätä muistoja hetekalla
pieniä keltaisia käärmeitä
joita etsiä varpujen seasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti