HIP HOP DON'T STOP

Sillan alla luki hip hop don't stop

mutta silloin en ollut vielä edes painolastina

isäni kasseissa.

Myöhemmin kyllä kassit olivat useinkin raskaita

ja kolisevat jännittävällä tavalla

kun kavereiden kesken pohdimme kannut kourissa

keitä olemme

mitä yhteiskunnalla on tarjota

ja kuka oli päässyt kokeilemaan edellisenä viikonloppuna

kenenkin tuheroa.

Sormet tunnottomina

ja hihat musteessa

me juoksimme helvetillistä vauhtia

karkuun vanhempia kundeja

jotka tulivat kertomaan että nyt tuli jyrättyä väärä kuva

ja jossakin aseman tuntumassa

me joimme puoliksi jäätyneitä keskareita

kiinalaiselta kioskilta pöllittyjä siidereitä

jotka lämmittivät hetken mukavasti käsiä

kun hiippailimme päin pakoa

ja sitten pienessä kaljassa kuljimme kohti mummon kotia

syömään lämmintä makaronilaatikkoa

josta ei koskaan puuttunut maustepippuria

kun mummo uteli innokkaana

mitä pojat olivat oppineet koulussa.

Ylimielisinä teineinä

me kerroimme väsänneemme juuri Escapessa

ja mummo ihmetteli lausuntoa

että tuliko jo nyt keskeytys

vaikka ruokaa on vielä reilusti lautasella.

Tänään menen tapaamaan taas mummoa

jonka kuulosta ei ole enää mitään tietoa

ja vaikka hihatkaan eivät ole enää tummina

täynnä tuikkivia kromitähtiä

niin edelleen toivoisin

että voisin mennä katsomaan niitä mystisiä kuvia

potkia tyhjiä kannuja pois poluilta

ja katsella kun pulut lentävät säikähtäneinä

tasanteelta toiselle.

Vaikka se ei olekaan mahdollista

saan kuitenkin muistella vanhoja
juoda koffini ulkona

jalkapohjet ja kädet kylminä

tutista hetken dösäpysäkillä

ja olla kiitollinen

että olen saanut olla hetken osa sitä aikaa

kun sillan alla oli niin monta kerrosta maalia

ettei sitä koskaan voi buffata

pois muistoista.